keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Seitsemän kuolemansyntiä

Tässä postauksessa kerron Wanhan Mestarin palaverikäytännöistä. Meillä ne menee melko kaavamaisesti: Menemme takabaariin, Martinasta tulee tiskin pituudelta uunituoretta pizzaa ja ravintolapäälliköllä on nivaska paperia ja painavaa sanottavaa. Meillä ei ole kovinkaan korrektit käytännöt palaverien suhteen. Tähän vaikuttaa totta kai se, että henkilökunta tuntee toisensa. 
Harmillista on etten edes muista milloin viimeksi jokainen henkilökunnastamme olisi ollut paikalla samaan aikaan. On vaikea löytää päivää joka sopii jokaisen aikatauluihin. 

Reetta Kosken ja Katleena Kortesuon kirjassa ensimmäinen synti on ahneus: Liikaa kokouksia. En näe tätä ongelmaa meillä olevan, palaverejä on muutaman kuukauden välein. Palaverissa käytävät asiat ovat ennalta tiedossa joten syykin palaverille on olemassa. 

Laiskuus on synti numero kaksi. Tämä ei mielestäni näy meillä, esimieheni pitää huolen että jokainen osallistuu. Hän osaa myös siirtää vastuuta muille, esimerksi minulle on langennut viime aikoina kirjurin osa usein. Toisaalta huomaan sen hankaloittavan omaa keskittymistäni ajoittain joten ehkäpä se voisikin olla kiertävä rooli. Hengen velttous, syntimme kolmas, ei pääse tästä johtuen meille iskemään. Kukaan ei käytä puhelimiaan palaverin aikana ja esimies osoittaa suoria kysymyksiä kaikille. 

Ylensyönti syntinä kuvaillaan kirjassa pullan puputukseksi, massiivisiksi diavyöryiksi ja virkojen että tehtävien haalimiseksi. Pizzaa on aina tarjolla mutta Power Pointeja emme käytä. Kaikki materiaali tulee siis puhuvan ihmisen suusta ja papereista. Tämän synnin luvussa kirja puhuu myös palaverin pitopaikasta. Me istumme ravintolan takaosassa joka on oikeastaan ainoa sovelias paikka. En usko että meidän henkilökunta ottaa kirjasta mallia ja lähtee kävelemään korttelia ympäri ja palaveeraamaan.   



Siitä teille palaveripaikkaa. (Joka on muuten varattavissa yksityistilaisuuksiin, vink vink!) 

Ylpeys ja turhamaisuus on syntilistan seuraava. Kirjassa sanotaan, että joskus palavereihin eksyy ihmisiä jotka ovat siellä vain kertoakseen omista saavutuksistaan. Mestarin palavereissa tälläisiä häiriköiviä pulputtajia ei esiinny vaikka joskus totta kai aiheesta saatetaan eksyä. Ravintolan ja yksittäisten työntekijöiden saavutukset huomioidaan ja kaveria kehutaan kun aihetta on. 

Hekumallisuus, vanhoihin tapoihin junnautuminen on synti joka mielestäni sopii Mestarin käytäntöihin. Paikka on sama ja ruoka on samaa. Tässä ei ole mielestäni väärää, se on todettu toimivaksi. Siltikin jokaisen mielipide pääsee esille eikä palaverin vetäjä paina eteenpäin kuin höyryveturi. 

Viimeinen synti on vihamielisyys. Volyymi on joskus noussut kun erimielisyyksiä on ollut mutta kaiken kaikkiaan meillä ollaan sen verran aikuisia että asiattomuuksiin ei ole menty. Joten tämä synti anteeksi annettakoon :) 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti